Mystara.net

Pako kellarista, ryhmä jakaantuu

Olemme Thyatiksessa. Orjakauppaa harjoittavan liikeyrityksen kellarissa, jonne Päämiesten jäljitys, tai pikemmin jahti, meidät johti. Täällä kohtasimme ensikerran silmästä silmään kolmimetrisiä liskomaisia olentoja. Otaksumme näiden olevan Carnifexeja.
Kaizer yrittää loitsun avulla tulkita löytämiämme kääröjä - tuloksetta. Toinen asia, joka meitä askarruttaa, on kellaritiloista pois johtava käytävä. Emme voi palata samaa reittiä kuin tullessa ja käytävä on ainut tie pois. Kaupungin kaarti on hetkenä minä hyvänsä täällä ja emme missään nimessä halua vaikeuksia tai diplomaattista selkkausta Karameikosin ja Thyatiksen välille. Meidän on päästävä pois käytävässä olevasta ansasta huolimatta. Tosinäkö kertoo Kaizerille enemmän: mekaaninen ansa on metrin alueella käytävän lattiassa ja seinissä. Päätämme kiistelyn jälkeen yrittää laukaista ansan taistelussa syntyneen ruumiin avulla. Dorfar ottaa vastuun ja heittää vainajan Kaizerin ohjeiden mukaan ansaan. Metalli kirskuu kiveä vasten ansan lauetessa, lattiasta ja seinistä pyörähtää esiin kolme ympyrän muodoista terää, jotka viipaloivat ruumiin. Ansan toimintamekanismi perustuu siis kosketukseen. Lentämällä käytävä vaikuttaa turvalliselta edetä. Vielä ennen lähtöä pappi irrottaa Carnifexeista loitsukomponentteja. Lisäksi mukaan otetaan juomia, kääröjä ja muuta mitä kellarista taistelun jälkeen löysimme. Rob ottaa minut kantaakseen ja muut, kääpiö ja pappi, lentävät omin voimin.

Käytävä on parikymmentä metriä pitkä ja päättyy T-risteykseen. Toinen käytävä johtaa tikkaille ja toisaalla näkyy puinen ovi. Kuuntelen ääniä oven luona: ainut ääni on kumppanieni hengitys, turvalliselta vaikuttaa. Yritän avata ovea. Ovessa on suuri rengas, ei kahvaa. Ovi liikkuu raolleen kahvasta vetämällä. Raosta tulvii sankka ja kylmä höyry. Jääkellari. Emme tiedä Carnifexien elintavoista tai kotitasosta oikeastaan mitään, emme siis sitäkään pitävätkö nuo olennot kylmyydestä. Avaan oven kokonaan ja kylmyys huokuu voimakkaammin pimeästä huoneesta yllemme. Puoli-ihmisten infranäkö paljastaa huoneen valtavan kylmäksi. Lisäksi huoneessa on epämääräisiä neliön muotoja, jääkuutioita ja ihmisen muotoisia hahmoja. Kuutiot on järjestetty siten, että niiden väliin jää noin metrin levyinen tila, jossa ihmishahmot sijaitsevat. Alastomia ja täysin liikkumatta, hengittämättä. Niitä on parikymmentä. Kaizer tutkii ruumiita tosinäön turvin. Ne ovat elottomia ja omaavat joitain epäkuolleiden piirteitä. Nuorimmat ovat 20-30-vuotiaita, vanhimmat 60-70. Joukossa on miehiä ja naisia. Äkkiä kääpiö tajuaa, että yksi miehistä on Keisarillisen kaartin kapteeni, Eusebiuksen juoksupoika. Samalla Rob tunnistaa Tarastian ylipapin, aivan ilmetty yhdennäköisyys. Kääpiö ehdottaa Kaizerille, että siirtyisimme pois ruumiiden kanssa selvittämään tilannetta. Onko mahdollista, että joku on korvannut tunnettuja henkilöitä? Tikkaat ovat ahtaassa kuilussa ja johtavat luukulle joka on suljettu. Dorfar käyttää taikaesinettään ja luukun lukitus vapautuu. Luukku antaa hämärään halkaisijaltaan 3-metrin tilaan. Se muistuttaa paljon akveduktia jossa kävimme aiemmin. Tilassa on rautaovi. Ovi on kiinni, mutta siten että sen saa auki sisältä käsin. Olemme Kirveskaupungissa, jossain takakujalla. Näin päättelemme oven avattuamme. Kolme kerjäläistä istuu nuotion äärellä oven läheisyydessä. Pohdimme miten pääsemme maasta pois, miten saamme jäädytetyt ruumiit mukaan. Haluaisimme myös yhden Carnifexin tarkempia tutkimuksia varten. Pitkien laskutoimitusten jälkeen strategian on valmis. Kaizer ja Dorfar lähtevät välittömästi loitsun avulla Krakatosiin, minä ja puolituinen jäämme tänne ja matkaamme lentäen perästä, mikä olikin hyvä ajatus, vaikka emme sitä vielä silloin tienneet.

Matka Krakatosiin, Kaizer lausuu toiveen

Pappi ja kääpiösoturi katoavat. Menemme Robin kanssa tikkaita myöten ylös akveduktiin ja sieltä ulos. Lennämme taivaalle korkealle ja suuntaamme kaupungista ulos. Rob jättää minut suojaisaan paikkaan. Jään sinne piiloutuen odottamaan. Puolituinen lentäen näkymättömänä laivalla ilmoittamaan suunnitelmistamme. Kapteeni tiedustelee missä kaikki ovat. Puolituinen ilmoittaa meidän palaavan Karameikosiin muilla konsteilla ja antaa luvan nostaa ankkurin. Näin tapahtuu ja kapteeni toivottaa meille vielä turvallista matkaa. Robwais ottaa minut reppuselkään ja jatkamme kotimatkaa ilmateitse.

Samaan aikaan toisaalla...
Kaveruksen siirtyvät Krakatosiin Kaizerin kartanolle Magiakoulun viereen. Kaizer pyytää jonkin hakemaan Teraria, kyseessä on tärkeä asia. Hetken odoteltuaan palvelija ilmoittaa Magiakoulun johtajan saapuneeksi.
"Tervehdys teille, teillä oli tärkeää asiaa", Terari saapuu huoneeseen.
"Terve terve ja anteeksi että häiritään. Nyt on vaan sellainen asia että ei ihan oman kyvyt riitä. Ollaan törmätty rotuun nimeltä Carnifex, joista yksi makaa tuossa. Samassa yhdessä tuollaisia epäkuollutta hohtavaa pakastettuja ruumiita, ovatko ne alkuperäisiä vai kopioita Thyatiksessa asuvista ihmisistä. Siellä on ainakin yksi kaartin kapteeni ja isosilmäinen Tarastien ylipappi. Tietäisitkö mitä pitäisi tehdä." Kaizer selvittää tilannetta esitellen mukanaan olevia ruumiita. Terari loitsii. Kymmenen minuutin tutkimusten jälkeen hän sanoo: "Nämä ovat hyvin saman kaltaisia kuin velhon klooni , mutta tässä magiassa on jotain muutakin. Nämä näyttäisivät olevan hengettömiä, sieluttomia. Ruumiit näyttäisivät olevan hyvä laatuisia ja voivat säilyä vaikka minkälainen henki siihen ruumiiseen tulisi." Kaizer päättelee että tässä voi olla takana tarkoitus korvata henkilöitä omillaan. Terari yhtyy tähän päätelmään varsinkin kun joukossa on ainakin muutamia merkittäviä henkilöitä. Carnifex tuntuu tutulta, mutta muuta johtaja ei osaa suoraan asiasta sanoa. Dor kertaa taistelun tapahtumia ja ihmettelee ettei papin magia tehonnut hurjiin vastustajiin. Terari lupaa säilöä ruumiit koulun kellariin, ettei väärinkäytösten välttämiseksi. Kaverukset tiedustelevan vielä osaisiko Terari tulkita Carfexien viestejä. Hän epäilee kyseessä olevan jonkin salakirjoitus tai koodi. Kieli vaikutti hänestä vieraalta.

Iltapäivän tullen pappi ja kääpiö suuntaavat palatsille. Ruokasalissa Stefani nauttii hovinsa seurassa päivällistä ja pyytää heitä aterioimaan. Kuningas tiedustelee uutisia Thyatiksen matkalta. Kääpiö toteaa että mikään ei ole muuttunut. Rauhan konferenssi oli suorastaan farssi. Aterian jälkeen Stefani ohjaa vieraansa tupakkahuoneeseen ja tarjoaa piipulliset. Dorfar kertaa konferenssin sisältöä. Thyatis syyttää kaikkia ympäröiviä valtioita vihamielisestä suhtautumisesta. Kyseessä oli Kaizerin mukaan puolustustahdon mittaaminen. Hän jatkaa huolestuttavilla uutisilla klooneista ja merkkihenkilöiden korvaushankkeesta. Kloonit olivat Päämiesten hallussa ja kääpiö kehittelee ajatusta, jossa järjestö olisi murhannut alkuperäiset henkilöt ja korvannut ne omillaan. Nyt nuo 20 kloonia ovat "turvassa". Kumppanit kertovat myös Eusebiuksen tapaamisesta ja siitä että hän lupasi kaiken tukensa meille. Stefani kiihtyy kuulemastaan. Hän kysyy suunnitelmistamme ruumiiden suhteen. Kaizer pyytää häntä tunnistamaan ruumiita, johon kuningas vastaa ehdottamalla entistä Thyatiksen suurlähettilästä. Esille nousee myös Carnifexit ja että heillä on yhteistoimintaa Päämiesten kanssa. Pappi valotta vielä, että lähdemme Carnifexien perään heti kuultuamme Kaizerin bardin tutkimustulokset. Iso asiat ovat siis taas käsillä. Stefan toivottaa onnea ja kuolemattomien siunausta matkallemme. Kaverukset lähtevät tiedon tornille odottamaan suurlähettilään tunnistusta.

Kaizer tutkii klooneja tietoisuudella: Voimakas ja erikoinen maaginen vaikutus, eivät ole lihaa ja verta, peräisin päämateriaalitason ulkopuolelta.

Suurlähettiläs saapuu. Kaizer vannottaa häntä pitämään kaiken seuraavaksi näkemänsä ja kuulemasta ehdottomasti salassa. Suurlähettiläs häkeltyy nähdessään kloonit. "Täällähän on edustettuna Thyatiksen yhteiskunnan eri osa-alueelta koko kirjo kermaa. Tässä on kymmenen senaattoria, neljä kenraalia, viisi korkea-arvoista pappia". Kolmikko pitää vallankaappausta todennäköisenä tavoitteena kloonien taustalla. Tapaamisen lopuksi päätetään varoittaa kloonien esikuvia ja suurlähettiläs lupaa hoitaa asian eteenpäin.

Vain kaikkein uskossaan voimakkaimmat papit voivat lausua toiveen. Kaizer on nyt yksi heistä. Hänen ensimmäinen toiveensa kuului näin:

"Toivoisin kykyni kestää fyysistä vauriota kasvavan pysyväksi ja kumoamattomasti niin suureksi kuin saman kokemuksen omaava ihmispappi voi suurimmillaan kestää ilman että fyysiset tai henkiset ominaisuuteni muuttuisivat muuten kuin niiltä osin kuin vastaavan kestävyyden omaaminen saman kokemuksen omaavalta ihmispapilta vaatii."

Robin ja Yashin matka Thyatiksesta Krakatosiin

Näemme lentäessämme alapuolellamme suuren määrän valopisteitä. Katson kaukoputkella tarkemmin ja ne osoittautuvat leirituliksi; sotilaita leiriytyneinä! Kerron asiasta Dorfarille, joka kuvaukseni perusteella arvioi tilannetta: Kerendasista länteen on liikkeellä 16 Thyatislaista kohorttia eli yli 40 000 sotilasta. Odotamme aamuun jotta näemme mitä sotilaat aikovat yön jälkeen. Käyn kuitenkin ennen sitä vakoilemassa joukkoja. Sillä tavoin ei kuitenkaan selviä mitään uutta. Sillä välin Krakatoksessa Dorfar marssii Retameronin puheille ja kertoo uutisista. Sotaministeri ymmärrettävästi häkeltyy uutisesta ja pitää tilannetta niin vakavana, että on syytä puhua välittömästi myös kuninkaan kanssa. Stefan herätetään ja hän kutsuttaa uutiset kuultuaan kenraalikunnan koolle. Dorfaria hän kehottaa laittaa joukkonsa valmiustilaan. Niinhän tekeekin ja antaa kotipuolessa käskyn olla varuillaan ja kiihdyttää linnoitusöitä.

Aamulla kukonlaulun aikaan joukot keräävät varusteensa ja jatkavat marssia länteen. Jatkamme matkaa raportoituamme tämän. Saavumme Krakatosiin.

Davorin uutiset ja matka Vartioylängölle

Luutun sulosointujen saattelemana Davor, Kaizerin uskollinen palvelija, tervehtii Herraansa. Glantrissa vietetty aika on tuottanut hedelmää, saamme kuulla carnifexeista lisää. Glantrin magiakoulun kirjaston uumenista hän on löytänyt joitakin kiinnostavia viittauksia näihin olentoihin. Saamme nähdä symbolin, joka voisi olla avain löytämiimme salakirjoitusteksteihin. Davor, jonka suurin intohimo on juuri salakirjoitukset, haluaa tehdä parhaansa niiden selvittämiseksi. Davor kertoo, kun olemme kaikki koolla, mitä on saanut selville. Viittaukset carnifexeihin ovat vähäisiä ja useista eri lähteistä peräisin:

"Se mitä näin oli lihalliset orgiat, ennennäkemättömien syöminkien juhlat, edes kannibalismi ei ollut carnifexeille vieras."

"Hulluus, se on ainoa mitä jää jäljelle kun maagiset energiat ylittävät ymmärryksen. Sen opin Carnifexin linnassa."

"Parhaat valeasut ovat ihmisille vieraita. Carnifex pystyy jäljittelemään lähes mitä tahansa epäinhimillistä."

Ja lisäksi salakirjoituksista selvisi kaksi lausetta:

"Portti 7 valtakuntaan sijaitsee Vartioylängöllä."

"Jos haluaa päästä eteenpäin Kadotuksen Kuilussa on puhallettava torveen. "

Hetken pohdittuamme Davorin kertomia asioita päätämme lähteä Vartioylängölle carnifexien salaisuutta selvittääksemme. Kukaan muista aiemmin kuullensa tuosta paikasta ja alkaa selvitystyö kirjastossa. Päivien kuluttua selviää, että Vartioylänkö sijaitsee joutomaalla, kuusikymmentä mailia Corunglainista koilliseen. Päätös lähteä syntyy nopeasti. Suunnitelma on matkata lentäen kohti Darokinia ja siltä eteenpäin Joutomaalle. Darokinissa Kaizer käy ostamassa Ateriuksen seuraajilta parannusta, tarkemmin sanottuna kolme täysparannuspulloa. Hän vierailee ylipapin luona ja varoittaa tätä Thyatiksen liikekannallepanosta, siitä että heidän joukkoja on marssimassa Karameikosin rajaa kohti. Darokinista lennämme kaksi päivää Corunglaineen. Matkalla ei tapahdu juuri mitään mainitsemisen arvoista. Perillä panemme merkille mittavat rakennustyöt, joita koiranpäivän aiheuttaman tuhon jäljiltä päättäväisesti tehdään. Corunglainesta matka jatkuu ilman viivästyksiä. Viisi tuntia siitä kun jätimme Corunglainen taaksemme alkaa horisontissa hahmottumaan muodostelma. Se on korkea, tornimainen hahmo jonka huippu peittyy pilviin. Lähemmäksi saavuttuamme näemme tarkemmin: 150 metriä halkaisijaltaan ja noin 300 metriä korkea kivimuodostelma peittyy korkeimmassa kohdassaan pilviin. Ne ovat sateenkaaren väreissä vaihtelevia myrskypilviä. Kaizer vaistoaa vaaran. Kääpiö jää alas muiden mennessä tarkastelemaan huippua. Pappimme havaitsee oitis pilvien olevan maagisia. Yritän kuunnella, jos saimme sitä kautta jotain valaistusta mitä ne kätkevät. Ainut, mitä kuulen, on toistuvaa räsähtelyä. Siitä en voi paljon päätellä, mutta kuvailen ääntä myös muille. Dor tutkii vuoren juurta ja löytää sieltä luolan suuaukon. Luola osoittautuu ympyrän muotoiseksi tilaksi, jonka halkaisija on noin 15 metriä. Kääpiö huomauttaa, että kyseessä on luonnoton kammio. Joku tai jokin on sen luonut. Keskellä luolaa on komimetrinen niin ikään ympyrän muotoinen koroke. Siihen on kaiverrettu symboleja, samanlaisia kuin Davorin löytämissä viittauksissa. Tilan katossa on aukko josta näyttäisi johtavan käytävä ylöspäin. Kutsun henkisiä voimiani ja saan täyden tietoisuuden ympäristöstämme. Hissi, koroke ja aukko yläpuolellamme muodostavat hissin. Sen täytyy johtaa kohti pilvien verhoamaa salaperäistä ja vaaralliselta vaikuttavaa huippua.

Koroke nousee kohtisuoraan ylöspäin. Kaikki maagiset vaikutukset, joita on varsin paljon, lakkaavat. Olemme jonkinlaisella antimaagisella alueella. Päätelmä saa vahvistusta myöhemmin, kun pappi ja minä emme kykene levon jälkeen kutsumaan kuolemattomiemme voimaa meditoimalla. Sitä emme tosin vielä tuossa vaiheessa voineet kuvitella. Yhtä kaikki, hyvä että Kaizer viisaudessaan kartutti parannusvalmiuksiamme Darokinissa käydessämme. Saavumme Vartioylängön huipuille. Olemme kivirakennuksessa, septahengessa. Kivisissä seinissä on seitsemän viiden metrin levyistä aukkoa tai oikeammin kaarta. Jokainen niistä edustaa eri väriä: punaista, vihreää, keltaista, mustaa, valkoista, sinistä ja moniväristä.

Monivärinen portti

Astumme monivärisestä kaaresta. Meidät ympäröi sankka sumu heti kaaren ohitettuamme. Maa jalkojemme alla tuntuu kiinteältä. Näkyvyys on heikko, lähes olematon. Liikkuminen on hyvin vaikeaa ja etenemme hitaasti. En muista ennen kokeneeni vastaavaa. Ainut kiintopiste on takanamme sateenkaaren väreissä hehkuva kaari. Ihmetyksemme katkeaa kun kimppuumme hyökkää jokin suuri olento. Lohikäärme henkäisee meitä kohti. Kaasupilvi leijuu päällemme, mutta kaikki pystyvät vastustamaan kaasun vaikutuksia. Tunnistamme sumun keskellä lohikäärmeen figuurin. Muut yllättyvät äkillisestä hyökkäyksestä, päätän hyökätä lohikäärmeen kimppuun ja aloittaa taistelun. Lohikäärme on nopeampi ja puree kääpiötä aiheuttaen suurta vauriota. Taistelu jatkuu ja pian kumppanini ovat kanssani vihollisemme kimpussa. Lohikäärme ei ole meille ylivoimainen vastus ja melko nopeasti peittoamme sen. Saamme havaita Kaizerin kehittyneen huomattavasti, jo ennestäänkin kunnioitusta herättäneissä, voimissaan. Hänen loitsunsa ovat mahtavia, siitä olemme taistelun jälkeen varmoja.

Lohikäärmeen kuoltua sumu hälvenee ja näemme hyvin kauniin maiseman edessämme. Kaikki muuttui radikaalilla tavalla. Kävelemme nyt näköpiirissämme olevalla kukkakedolla. Huomaamme nopeasti kaikkien kukkien olevan lasia. Lisäksi, kuvaillakseni tilannetta, edessämme levittäytyy sateenkaari. Tämä kaikki ihmetyttää meitä, mutta osasimme varautua tällä retkellä mitä ihmeellisimpiin käänteisiin. Kedon läpi virtaa pieni joki, jonka ylitse johtaa silta. Lähestymme siltaa. Sen kupeessa on sfinksiä esittävä patsas. Sen piirteissä on jotain hyvin tuttua. Piirteet jotka haluaisin unohtaa tai joita en haluaisi kohdata: Loki, Bozdogan! Urhea pappimme tervehtii patsasta ja sen silmät aukeavat samalla kun suu vetäytyy syvään hymyyn. Patsas puhuu: "Sen tekijällä ei ole sille käyttöä, sen ostajalla ei ole sille käyttöä, sen käyttäjä ei sitä tunne tai näe, mikä se on?". Kyseessä on kuolematon ja emme vakavasti edes pohdi sivuuttavamme arvoitusta ja yrittää vain marssia sillan yli toiselle puolelle. Pohdimme tovin ja päädymme hauta-arkkuun. Se lienee oikein ja seuraa lisää arvoituksia: "Suuton on ja kieletön puhelee, korvaton ja kuuloton on kuulee, kaikki maailman kielet tuntee, sukkelasti vastaa sulle nähdä et saa et pääse luokse". Arvoitus on meille vanha ja tuttu: kaiku on vastauksemme. Ja jälleen saamme uuden arvoituksen ratkaistavaksemme: "sokea näki jäniksen, rampa otti sen kiinni ja alaston piste taskuunsa, mikä se on?" valhe on vastauksemme ja kolmannen kerran päättelemme oikean vastauksen. Pääsemme nyt ylittämään sillan ja jatkamme matkaa. Toisella puolen jokea näemme ristiin naulittuja olentoja. Ne ovat kaikki miehiä ja niiden kasvot ovat vääristyneet irvistykseen. Lisäksi silmät puuttuvat kaikilta ja ruumiit ovat haavojen peitossa. Lähemmin tarkasteltuina huomaamme ruumiiden olevan hengissä, rintakehät kohoilevat. Järkyttävää! Kuulemme kavioiden kopseen lähestyvän meitä. Näemme turkiksiin ja haarniskoihin pukeutuneet ratsastajat. He tulevat raivokkaasti ratsastaen meitä. Taistelu on väistämätön. Teemme parhaamme ja vastustajat, nuo oudot ratsastajat on pitkän taistelun päätteeksi eliminoitu. Jatkamme matkaa ja tapaamme itsensä Lokin jälleen. Sateenkaaren päässä odottaa meitä pitkä punatukkainen mies, jolla on kirkkaat silmät jotka suorastaan loistavat valoa. Hän tervehtii meitä iloisesti ja toteaa että meidän tapaaminen on iloinen yllätys, joskin odottamaton. Kysymme missä olemme ja Loki ei reagoi siihen ollenkaan. "Teillä ei ole pienintäkään käsitystä siitä mitä olette tekemässä, no ei se mitään, kyllä sitten senkin ennen pitkää saatte selville. Haluatte varmaan jatkaa matkaa." Loki kaivaa esille pöllön ja toteaa "siinä on, jatkakaa matkaa. Kaikki ei ole sitä miltä ne ensin näyttää, varsinkaan carnifeksi." Tämän jälkeen silmissämme sumenee ja kun se palautuu olemme vartioylängön keskellä. Meillä on nyt mukanamme Lokin antama pöllö, jonka sisältä löydämme tähden. Kaizer parantaa Dorfarin kärsimiä vaurioita. Olemme pian valmiit jatkamaan.

Vihreä portti

Astumme kaaresta läpi ja saman tien putoamme lyhyen matkan. Päädymme alustalle joka osoittautuu jättimäisin puun osaksi. Näemme oven ja lähestymme sitä, Ovi on lukittu, mutta kääpiön taikaesine poistavat lukituksen. Narahtaen ovi aukeaa. Olemme puun sisällä ja näemme tunnistettavia haltia-asumuksia. Sisältä onttoa runkoa kiertää portaat joissa tasaisiin väliajoin on huoneita. Kaizer havaitsee yksitoista puista patsasta, jotka esittävät haltioita eri asennoissa. Alaspäin on ainut mahdollinen suunta ja me noudamme sitä. Laskeudumme portaita ja tapaamme kauniin ja vaikuttavan haltia naisen. Vasemmassa kädessä puinen kilpi ja oikeassa nuija. Kaizer toteaa meidän tulevan rauhalisin aikein. Nainen on jo ottanut valmiusasennon. Pappi jatkaa: "tarvitsemme sinulta vain erään esineen." Dorfar esittelee itsensä ja kysyy ketä meidän on kunnia puhutella. Haltia vaikuttaa epäluuloiselta ja tarkastelee meistä jokaista pitkään ennen kuin vastaa. "Olen Ambriel, olen tämän Kair Abrielin kuningatar, kuningas ei ole nyt paikalla jos häntä tulitte tapaamaan". "Kuka miehenne on", kysyy Kaizer. "Mieheni nimi on Mealiden", hän vastaa. Pappimme jatkaa kysymällä tästä maasta ja yrittää selvittää olisiko täältä löydettävissä septahengeen liittyvää symbolia. Haltija kysyy aikeistamme murtaa sinettiä Kadotuksen Kuiluun. Kaizer kertoo että mahdollisesti näin olemme tekemässä. Tältä tasolta löytyy sinetin murtamiseen tarvittava kuppi, selviää keskustelussa. Kuppi on kuulemamme mukaan Belodralla ja hän on haltianaisen kilpakumppani. Hän asustaa lyhyen matkan päässä täältä. Taistelu on odotettavissa, lisäksi selviää. Belodralla on ylivoimainen kyky hurmata miespuoliset ja saamme neuvon olla hyvin varovaisia hänen kanssaan. Yritämme Kaizerin kanssa meditoida, mutta loitsut ja henkiset kyvyt eivät palaudu. Emme saa täältäkään yhteyttä kuolemattomiimme. Dorfar kysyy jotain haltijasoturista, josta en ole aiemmin kuullut. Hän kuulemma elää täällä, kuuluu vastaus kääpiön kysymykseen. Matka Belodan luokse sujuu suuremmitta ongelmitta. Joudumme houkutuksiin poimia hedelmiä ohi kulkemiemme puiden oksilta, ja osa niin tekeekin. Kohtaamme valtavan elävän puun, jolta saamme lisätietoja Belodran löytämiseksi. Matka jatkuu. Ilma muuttuu pistävän kylmäksi ja kaikki nivelemme jäykistyvät. Koemme täydellisen pysähtyneisyyden. Olemme labyrintissä. Harhailemme aikamme ja yht'äkkiä olemme toisella puollella. Löydämme omenapuulehdosta mielenkiintoisia taikaesineitä, mutta muuten kaikki sujuu suuremmitta ongelmitta. Lopulta, monien vaiheiden jälkeen löysimme Belodran ja saimme vihdoin kupin sinetin purkamista varten.

< Edellinen		Seuraava >