Mystara.net

<-- Itse Kuolemattomat, aloitus

Matka eteläiselle mantereelle.

Kuningas Stefan on antanut minulle tehtäväksi koota iskujoukko matkalle eteläiselle mantereelle. Sieltä pitäisi etsiä merkkejä kauan sitten meren yli matkanneen muinaisesta Traladaran kuninkaasta Marilenevistä. Ja ennen kaikkea tuoda sieltä kuninkaan kultainen naamio ja miekka. Ystäväni Robwais on suostunut mukaani. Hänen lisäksi mukaan lähtee Punaisia sotilaita pelastamassa olleet Kaiser Vonaday ja Yashi Rodo. Virkansa puolesta retkikuntaa johtamaan tulee sotaministeri paroni Retameron Antonic. Saamme käyttöömme kolme laivaa. Lippulaiva Anyavicia luotsaa kapteeni Theosius Korrigan. Muut ovat Stefanov, kapteenina Vasilis Marinescu ja Irenescu, kapteenina Roman Andrenev. Mukana on myös 90 merisotilasta upseereineen.

Matkan reittisuunnitelma on seuraava: Ensin Minrothadiin, josta seuraavaksi kohti Aamunkoiton saarella olevaa Furmenglaivea. Sieltä Ochalean kautta Raven's Scarpiin ja siitä edelleen jalan.

8.4.1015
Aamulla aikaisin kun meillä on vielä krapula tulee Stefan pitämään meille moraalin korotuspuhetta. Pian löpinöiden jälkeen aloitamme matkan.

10.4.1015
Saavumme Minrothadiin, missä suoritamme välitankkauksen.

17.4.1015
Tänään alkaa sumu, joka kestää neljä päivää.

21.4.1015
Sumun hälvettyä näemme horisontissa laivan, joka tunnistetaan terentiaslaiseksi Ruoska merirosvolaivaksi.

2.5.1015
Kuulemme räjähdyksen ja huomaamme, että Stefanov on liekeissä. Sota-alus on hyökännyt Stefanovin kimppuun. Laivalla on jo taistelu käynnissä. Me siis minä Yashi, Kaiser ja Robwais ryntäämme paikalle antamaan merirosvoille kyytiä. Huomattuaan, että me pärjäämme niille uskaltautuvat merisotilaammekin mukaan taistoon ja pian merirosvot antautuvat. Valtaamme aluksen ja otamme miehistön vangiksi. Kaksi meikäläistä kuolee. Kuulustelemme kapteenia ja saamme selville, että heidät on palkattu häiritsemään ja hidastamaan kulkuamme. Käsky on tullut killoita. Perässämme on myös amiraali Haas van Dyke. Stefanov on sen verran huonossa kunnossa, että päätämme upottaa sen ja ottaa merirosvojen laiva tilalle. Siirrämme lastin ja jatkamme matkaa.

4.5.1015
Saavumme Furmenglaiveen. Jätämme merirosvot paikallisen hallinnon riesaksi ja otamme täydennystä. Kapteenit keräävät tietoja tulevasta matkasta. Jatkamme seuraavana päivänä.

9.5.1015
Havaitsemme, että meitä seuraa jälleen joku laiva.

14.5.1015
Poikkeamme Ochalealla Wong-Shaossa. Paikalliset palvovat Koryista, joten Yashi on enemmän kuin innoissaan. Hän käy kukkulalla sijaitsevassa luostarissa. Me muut katselemme ainoastaan ympärillemme. Kaupungilla ei saa kantaa aseita muut kuin soturikastin jäsenet.

16.5.1015
Suuntaamme kulkumme kohti Raven's Scarpia.

21.5.1015
Edessämme olevilta saarilta näkyy omituista liikettä. Yashi tähystää tarkemmin ja näkee jonkin suuren lonkerohirviön. Lähdemme purjehtimaan toiseen suuntaan pakoon. Kolmen tunnin kuluttua kyseinen hirviö nousee esiin ja hyökkää kimppuumme. Sillä on kaksitoista päätä, jotka ovat valtavia ja joilla se hotkaisee heti osan miehistöä kitusiinsa. Alkaa epätoivoinen taistelu mahdottomalta tuntuvaa hirviötä vastaan. Näemme osan miehistöstämme uppoavan sen kitaan (5 merimiestä ja 14 sotilasta) ja lopulta myös Retameron häviää sen sisään. Vähän Retameronin jälkeen myös minä huomaan joutuneeni hirviön sisään. Hirviön suu on niin suuri, että lipsahdan hampaiden ohi suoraan vatsaan, missä yritän pidätellä hengitystäni. Vatsan hapot kuitenkin polttavat sen verran ikävällä tavalla, että alan raivata miekallani tietä ulos sieltä. Pian hirviö oksentaa meidät ulos, ei ilmeisesti pitänyt teräksestä. Hullun lailla hirviön selkään hypännyt Kaizer on antanut kuolettavan iskun sille. Vatsasta takaisin ei selvinnyt kuin minä ja Retameron.

24.5.1015
Pieni tornado kulkee ohitsemme aiheuttamatta vaaraa laivoillemme.

25.5.1015
Saamme maata näkyviin.

27.5.1015
Saavumme Raven's Scarpiin Davanian mantereelle. Käymme tapaamassa vt. kuvernööriä eversti Ceciusta. Hän kertoo, että Thyatiksessa on alkanut sisällissota. Kaizer vaikuttaa tyytyväiseltä sillä paikallisetkin palvovat Diulannaa. Hän käy tapaamassa paikallista pappia Owen Vahvaharjaa ja saa häneltä ohjeen mennä Leijonaklaanin kokoontumispaikalle missä saamme mahdollisesti lisätietoja. Emme ota sotilaita mukaan vaan kokoamme loittoryhmän johon kuuluvat Minä, Retameron, Kaizer, Robwais, Yashi ja Vitallis sekä yksi luutnantti ja neljä kersanttia.

1.6.1015
Lähdemme jalan matkaan kohti Leijonaklaanin kokoontumispaikkaa.

9.6.1015
Tulemme joenranta-aukiolle, missä on muutamia puutaloja. Meidät otetaan hyvin vastaan lähinnä Kaizerin uskon takia. Heidän pappinsa Amren kertoo tarinoita viidakon takaisista maista. Hän neuvoo meitä menemään yksinäiselle vuorelle, joka nousee keskeltä viidakon takaista savannia. Paikan nimi on Pilvenkoti ja sieltä löydämme vastaukset kysymyksiimme.

10.6.1015
Lähellä kulkeva Miles-joki, jonka rannalla kulkevaa polkua lähdemme seuraamaan on kuuleman mukaan myös hyvä kalavesi. Joen vesi on sameaa ja korkeat puut varjostavat niin ettei taivasta näy. Saamme kaksi paikallista oppaiksemme. Matkan varrella on vaaroina mm. kissapetoja, isoja liskoja, myrkkykäärmeitä ja ihmissyöjäpaviaaneja.

11.6.1015
Herään aamulla ihmeelliseen rapinaan ja kuulen hätäisiä kommentteja. Menen ulos teltasta ja törmään liskoon, joka yrittää puraista minua. Herätän muun porukan ja alkaa taistelu. Liskot pakenevat mutta leirimme jää sekasorron valtaan. Keräämme tavaramme ja jatkamme matkaa. Pari kessua on sairastunut johonkin kuumetautiin mutta Kaizer parantaa heidät.

13.6.1015
Aamutoimien aikana käärme puraisee luutnanttiamme. Aina valmis Kaizer poistaa myrkyn ja luti selviää säikähdyksellä. Maasto alkaa muuttua enemmän savannimaiseksi ja vaihtelevaksi. Taivaanrannassa näkyy vuori, Pilvenkoti. Leiriydymme pienelle kukkulalle puun juurelle. Yöllä vartiomies herättää meidät ja leirin ympärillä pyörii paviaaneja, jotka hyökkäävät. Taistelussa paviaaneja vastaan menehtyy yksi kersanteista. Hautaamme hänet savannille.

15.6.1015
Vuori lähestyy ja illan tultua olemme sen juurella mihin leiriydymme.

16.6.1015
Oppaat häipyvät heti aamulla, koska vuori on heille pyhä ja he tuntuvat pelkäävän sitä. Jätämme sotilaat vuoren juurelle odottelemaan ja alamme kiivetä ylös vuoren rinnettä lentäen. Allamme on aluksi viidakko täynnä elämää, joka muuttuu pian savannimaiseksi kasvustoksi. Kaukaisuudessa näemme tulipaloja. Sitä kestää pari kilometriä ja lopulta maasto muuttuu karummaksi. Lopulta saavumme pilvivyöhykkeelle, jonka läpi Kaizer meidät ohjastaa. Näemme laakean huipun missä on rakennuksia ja suuria hahmoja (jättejä). Meidät huomataan heti ja jäämme odottelemaan. Pian n. kaksikymmentä pilvijättiä lähestyy. He vaativat aseitamme itselleen jos haluamme päästä huipulle. Luovummekin aseistamme ja jätit saattavat meidät huipulle. Kylässä näyttäisi elävän n. 40-50 jättiä. Meidät viedään suoraan Prometeuksen temppeliin, missä pyörii vähäpukeisia jättejä. Jalkamme pestään ja meidät johdatetaan temppelin keskelle, missä kultaisella koristellulla valtaistuimella istuu punakka, sinitukkainen ja erittäin komea jätti. Hänestä säteilee rauhoittava aura. Hän esittelee olevansa titaani Prometeus ja sanoo palvelevansa materian kuolemattomia. Olemme ensimmäiset neljäänsataan vuoteen, jotka ovat tulleet häntä tapaamaan. Kysyn muinaisen Milenia sijaintia. Prometeus kertoo, että suuren korruption takia jumalat tuhosivat Milenian ja sen jäänteitä löytyy savannilta maan alta. Kun kysyn Corisan sijaintia hän sanoo sen löytyvän joen haarasta vuorelta lounaaseen. Etsimämme esineet eivät ole haudassa vaan jossain muualla. Kun kysymme koiranpäivästä hän mainitsee sen taustavaikuttajiksi Ranivoruksen, Hohtavan ja Thanatoksen. Hän varoittaan että kyseiset kuolemattomat ovat huomanneet toimintamme ja saattavat yrittää vahingoittaa meitä. Kaizer haluaa lisätietoja Sakaalinpäästä ja Prometeus kertoo tätä kuolematonta myös Flarriksi kutsuttavan. Minulle hän sanoo: Karrin kädenjälki näkyy siinä mitä olet rakentanut ja suhteissa, joita olet luonut. Vitallis kysyy millaisissa olosuhteissa hänen isänsä kuoli. Prometeus sanoo hänen setänsä eli Maldiniuksen surmanneen hänen isänsä. Kaizer kysyy myös parannusta punaisen teräksen tautiin ja vastauksena on "loppuun kulunut punainen teräs". Udeltuamme tulipaloista, joita näimme useita savannilla, kertoo Prometeus niiden olevan keisarin kenraalin aiheuttamia. Kysymme lisätietoja kenraalista ja hän kertoo, että kohtaamme hänet kyllä jos aiomme mennä Corisaan. Lopulta lennämme alas vuorelta missä jutustelemme tapahtuneesta.

17.6.1015
Aamulla retkueemme jatkaa matkaa lounaaseen kohti jokea.

20.6.1015
Saamme joen näkyviimme.

21.6.1015
Saavumme paikalle, missä on ollut asutusta mutta se on poltettu maan tasalle. Ruumiita ei näy missään. Vähän ajan päästä saavumme joen rantaa ja alamme seurata jokea.

23.6.1015
Taas tuhottu kylä, missä ei ole ruumiita.

27.6.1015
Jälleen hävitetty kylä. Nämä rauniot ovat selvästi vanhemmat kuin edelliset.

2.7.1015
Lopulta näemme edessämme kaupungin silhuetin. Se sijaitsee joen haarassa. Yashi käy hieman lähempää tutkiskelemassa. Lähestymme kaupunkia ja menemme siltaa pitkin kaupunkiin. Meidät ottaa vastaan Michalos, joka sanoo olevansa Corisan vanhin. Hän ohjaa meidät kartanolle, missä voimme yöpyä. Pyydämme heti audienssia keisarilta, joka hänen mukaan on nimeltään Carthenes. Michalos käy jututtamassa keisaria ja kertoo, että voimme tavata hänet huomenna. Kiertelemme kaupungilla, joka on yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen jo kauan sitten tuhoutuneen valtakunnan pääkaupunki. Käymme myös kylpylässä peseytymässä. Joka puolella tuntuu olevan käynnissä korjaustyöt. Myös hautausmaalla on rakennustyöt meneillään. Ihmettelemme miksei missään näy pieniä lapsia, sillä nuorimmat ovat noin kymmenvuotiaita. Kysymme tätä Michalokselta mutta hän ei kykene antamaan tyydyttävää vastausta. Yön tultua menemme kartanolle, jonka ovet lukitsemme ja järjestämme vartiovuorot.

3.7.1015
Aamulla Retameron kertoo, että joku oli yrittänyt tulla yöllä sisään muttei päässyt. Pian Michalos tulee noutamaan meidät ja opastaa palatsille. Palatsi on tyhjä lukuun ottamatta suuren salin valtaistuimella olevaa tuimailmeistä miestä. Hän esittäytyy keisari Cartheneeksi. Retameron ei paljon keisareita kumartele vaan vaatii häntä heti luovuttamaan esineet, joita olemme pitkän matkan takaa tulleet hakemaan. Keisari epäröi ja pyytää miettimisaikaa. Annamme sitä hänelle hetken ja palaamme pian takaisin. Keisari on tullut suuressa viisaudessaan siihen tulokseen, ettei hän luovuta niitä meille. Näin ollen käymme hänen kimppunsa ja otamme hänet vangiksi. Keisari on säälittävä ihmisraunio, joka ei kykene vastustamaan meitä ollenkaan. Pian salin takaovet aukeavat sieltä saapuu kenraali kätyreineen, käskien meitä vapauttamaan palvelijansa. Hän sanoo olevansa oikea Carthenes ja sanoo ettei luovuta esineitä meille, koska ne ovat hänelle muisto menneiltä ajoilta. Kenraali kertoo olleensa muinaisen Milenian Strategos ja Halavin, jota hän kutsuu petturiksi, ylipappi. Hän ei suostu luovuttamaan esineitä kenellekään saati sitten Halavin kätyreille. Carthenes kertoo meille kuitenkin tarinansa: "Kronosus III aikana …". Kenraalimme paljastuu lichiksi ja käskee meitä poistumaan Corisasta. Emme olleet valmistautuneet tällaiseen ja katsomme parhaaksi tehdä niin. Lähdemme siis pois valmistautumaan lichin kohtaamiseen.

4.7.1015
Uskonmiehemme meditoivat aamutuimaan valmistautuen pahan kohtaamiseen. Lähetämme Vitalliksen, luutnantin sekä kersantit kohti Raven's Scarpia kertomaan tilanteesta siinä tapauksessa ettemme palaa. Lennämme takaisin Corisaan ja näemme muurilla haarniskoituja epäkuolleita. Ilmeisesti naamiot on heitetty pois ja kaupungin todellinen luonto on tullut esiin. Jatkamme kohti palatsia. Kimppuumme hyökkää ensin kymmenen spectreä, jotka taipuvat voimiemme edessä. Palatsin porttia vartioi kaksitoista wightiä, jotka saavat maistaa Kaizerin jumalan vihan. Portit aukeavat koputuksella. Eteiseen pursuaa joka puolelta wightejä n. 40 kpl mutta saamme pidettyä ne loitolla ja jatkamme valtaistuinsaliin. Siellä meitä odottaa kuusi kenraalin kätyreistä (kuolonritareita) mutta saamme ne helpohkosti tuhottua. Ryskimme takaosassa olevan oven läpi käytävään, mistä löytyy rappuset alaspäin. Robwais menee ensimmäisenä, onneksi sillä hänen upea miekkansa imaisee välittömästi jonkin epämiellyttävän loitsun itseensä. Rappusten alapäässä on kahdeksankulmainen huone, jonne valuu satoja epäkuolleilta monelta suunnalta. Kahdeksan vampyyriä yrittää päästä iholle mutta saamme pidettyä ne loitolla ja tuhotuksi. Löydämme rappuset alaspäin minne menemme. Kaizer heittää taaksemme esteen, ettei nuo lukuisat epäkuolleet tulisi perässä. Päästyämme alas ilmoittaa lichi omasta olemassa olostaan ja lykkää päällemme pimeyden johon ei minkäänlainen valo tunne tepsivän. Alkaa epätoivoiselta tuntuva taisto, jonka aikana pimeyden turvin kaksi vampyyriä imee minusta hyvinkin paljon elinvoimaa. Muut säästyvät tältä kohtalolta. Lichi piinaa meitä loitsuillaan ja hänellä on mukanaan muun pahan lisäksi vielä yöhiipijä. Pimeydessä on vaikea sanoa mitä muut tekevät mutta ensimmäisenä saamme vampyyrit tuhottua ja lopulta yöhiipijän. Lichi pakenee yhteishyökkäyksemme edessä vain palatakseen hetkeä myöhemmin käsikähmään kanssamme. Kaikki hyökkäävät jälleen hänen kimppuunsa ja ensin miekalla hutkittuaan lichi vaihtaa keihääseen, joka vaikuttaa erittäin epämiellyttävältä. Yashi menee aivan iholle ottaen sen painiotteeseen saaden aikaan pari heittokin mutta menettää henkensä lichin kynsissä. Lopulta minä, Retameron ja Kaizer vajoamme tiedottomuuteen mutta urhea Robwais saa lichin taltutettua viimeisillä voimillaan. Onneksemme hän on ensiaputaitoinen ja saa verenvuotomme tyrehdytettyä ja Retameronin regeneraatiosormus tekee loput. Heräämme tilanteeseen, jossa yöhiipijä, kaksi vampyyriä ja lichi on tuhottu mutta Yashi on kuollut ja minä erityisen heikossa kunnossa vampyyrien jäljiltä. Kaizer herättää Yashin henkiin, joten tilanne paranee hieman. Robwais kertoo tuhonneensa lichin viimehetkellä onnekkaalla tikarin heitolla. Olemme valtavassa luolassa, jonka yhdellä seinällä on jonkinlainen portaali ties mihin infernaaliseen paikkaan. Hieman paranneltuamme menemme portaalista sisään, joka johtaa täydelliseen pimeyteen. Yritämme hortoilla pimeydessä ja saada selville hiukan huoneen muotoa. Epäilemme etsimiemme tavaroiden olevan täällä. Löydämme maanalaisen joen, jonka ylitämme. Joen toiselta puolelta löytyy seinäkankaan takaa lasiseinä, jonka päätämme rikkoa. Seinän takaa paljastuu huone, missä valo toimii ja kauan etsimämme esineet sijaitsevat. Poistuessamme huoneesta jokin olento, jota emme pimeydessä näe (lepakon oloinen liihottaja mutta isompi) alkaa kaveerata Kaizerin kanssa se tarjoaa meille lichiyttä mutta kaikki meistä kieltäytyvät. Tarkoituksena olisi astua tuhoamamme "mestarin" paikalle. Se poistuu onneksi paikalta aiheuttamatta sen enempää hämminkiä. Löydämme pian tiemme ulos pimeydestä siihen huoneeseen, josta sinne tulimme. Tämä huone, jossa taistelu tapahtui on nyt täynnä (tuhansia) epäkuolleiden tuhoutuneita ruumiita. Ne olivat yrittäneet väkisin mennä Kaizerin esteen läpi onnistumatta siinä. Poistumme luolasta ja kaupungista kohtaamatta mitään tai ketään matkalla ja lennähdämme Vitalliksen ja muiden perään kohti Leijonan kokoontumispaikkaa toivoen, ettei nämä pahuuden oliot meitä enää jahtaisi.

12.7.1015
Matkallamme Kaizer on tutkinut lichiltä löytämiämme esineitä ja tänään sen, ilmeisesti älykäs, miekka yritti ottaa hänet valtaansa. Kaizer pystyi vastustamaan ja heitti sen pois luotaan. Minä kävin näppäränä poikana noukkimassa sen sitä koskettamatta säkkiin pois kuljeksimasta.

14.7.1015
Saavutamme Vitalliksen ja muut pojat.

23.7.1015
Saavumme viidakon reunalle ja syöksymme ko. tiheikköön.

27.7.1015
Jälleen Leijonaklaanin kokoontumispaikalla. Viivymme täällä vuorokauden. Paikalliset ihmettelevät tarinoitamme ja ennen kaikkea sitä, että palasimme retkeltämme.

7.8.1015
Palaamme Raven's Scarpiin. Kapteenimme epäilevät osaavansa nyt purjehtia suoraan kotiin. Päätämme tehdä näin, koska meitä luultavasti edelleen jahdataan.

16.10.1015
Monen päivän häiriöttömän purjehduksen jälkeen havahdumme seuraavaan ääneen: "Tämä on Minrothadin sotalaiva Voittamaton. Teidän on poistuttava taisteluvalmiudesta ja valmistauduttava miehitykseen. Teillä on minuutti aikaa laskea sotalippunne merkiksi, että olette ymmärtäneet viestin. Jos laivat eivät näytä antautumisen merkkiä, räjähtää lippulaivan yläpuolella tulipallo."

Ajatus antautumisesta ei kuulosta hyvältä. Tapoihimme ei ole yleensä kuulunut alistua kuiden pakkovaltaan. Näin ollen epäröimme hetken. Ääni kuuluu uudestaan: "Kaikki laivanne ovat tähtäimessämme. Antautukaa heti tai avaamme tulen." Päätämme antautua, sillä vaikka itse ehkä selviytyisimme tilanteesta niin emme halua uhrata miehistöämme. Kaizer valmistautuu siirtämään meidät kotiin tiukan paikan tullen.

Laivaamme nousee kolme ihmistä, haltianainen ja kääpiö. Heidän johtajansa on Minrothin pappi meriruhtinas amiraali Haas van Dyke. Miehistömme ja Retameron vangitaan mutta meidät muut eli ei-karameikoslaiset kutsutaan amiraalin vieraiksi Voittamattomalle. Kapteeni Frykke vastustaa ajatusta mutta amiraali vaientaa hänet.

Me siirrymme Voittamattomalle ja alamme ihmetellä tätä ysträvällismieliseksi luokitellun valtion taholta tullutta agressiota. Haas van Dyke selittää toimintaansa: "Minulla ei ole mitään karameikoslaisia vastaan. Olen aina pitänyt heitä ystävällisinä ja kelvollisina kauppakumppaneina. On suuri sääli, että asiaintilan on tälläinen. Olen vanginnut ystävällismielisen valtion kansalaisia ja takavarikoinut sen laivoja. Minroth armahtakoon meidät kaikki!". Hän vaikuttaa epäröivältä.

"En tiedä mitä te olette tai esimiehenne ovat tehneet, mutta olette astuneet suurille varpaille. En voi luvata mitään, mutta asiaanne voisi auttaa, jos kertoisitte minulle mistä tämä kaikki johtuu." Annamme amiraalille lyhyen selvityksen tehtävästämme. Emme kerro matkan perimmäistä tarkoitusta mutta saamme vakuutettua hänet, ettei tehtävämme aiheuta vaaraa hänen valtiolleen. Kysymme mikä on saanut meriruhtinaan epäilemään kiltojen taholta tullutta käskyä.

"Vaikka olenkin vaikusvaltainen meriruhtinas minulle kerrottiin hyvin vähän tästä tehtävästä. Tehtävänäni oli kaapata teidän laivasto-osastonne tai sen osoittautuessa mahdottomaksi upottaa laivanne. En ole sen tyypin mies, joka nielee käskynsä pureskelematta, joten suoritin hieman tiedusteluja. Se mitä sain selville yllätti ja säikäytti minut. Vuosi sitten decmunissa, siis sviftmontissa, Minrothadiin saapui korkea-arvoinen valtuuskunta Glantrista. He tapasivat kiltaneuvoston ja kertoivat, että vuoden sisällä Karameikos tulisi lähettämään retkikunnan Davanian mantereelle. He onnistuivat vakuuttamaan kiltaneuvoston siitä, että retkikunta olisi pysäytettävä. Loput voinette arvatakin."

Siis glantrilaiset (ketkäs muut) agitaattorit ovat houkutelleet kiltajohtajat hyökkäämään ja estämään matkamme onnistumisen. Amiraali ei ilmeisesti pidä glantrilaisista (kukapa pitäisi) ja laittaa oman arvovaltansa peliin pulestamme päättäen vapauttaa osan meistä hyvän tahdon eleenä mukaan lukien Retameronin. Me vapaaksi päässeet jatkamme purjehdusta kohti Karameikosia.

25.11.1015
Lopultakin saavumme Krakatokseen, jonka muureilta vilkutetaan. Jotain on kuitenkin pielessä sillä kaikki liput ovat surun merkiksi puolitangossa. Menemme heti tapaamaan kuningasta ja ojennamme hänelle lopulta Halavin miekan ja kultaisen naamion.

Itse kuolemattomat, Akhnatuan testi ja Valon joukot iskevät -->