Sota Alphatiaa vastaan
Toimiessani Darokinin suurlähettiläänä jouduin laittamaan itseäni aika paljon likoon. Jouduin mm. lupaamaan, että autan henkilökohtaisesti Thyatista heidän sodassaan Alphatiaa vastaan, kun he vain apua tarvitsisivat.
Lopulta tilanne Norwoldissa eskaloitui niin pahaksi, että se tiesi täysimittaista sotaa Alphatian ja Thyatiksen välillä. Olin jo aikaisemmin kuullut huolestuttavia tietoja pohjoisesta, joten osasin hieman odottaa suuren sodan alkua.
Sodan alkaessa Thyatis kutsui kaikkia liittolaisiaam auttamaan heitä, joten myös kuningas Stefan Läntisen Thyatiksen suojelijana ja Thyatiksen voittamattomien armeijoiden marskina sai kutsun. Hän oli kuitenkin tehnyt pitkään töitä itsenäistyäkseen Thyatiksesta, joten ajatus siitä, että hän olisi lähtenyt ulkomaille taistelemaan toisen valtion puolesta, tuntui mahdottomalta. Minua taas painoi lupaukseni Thyatikselle, joten Stefan määräsi minut Läntisen Thyatiksen suolijan ja Thyatiksen voittamattomien armeijoiden marskin viransijaiseksi. Minulla ei ollut juuri muuuta vaihtoehtoa kuin suostua virkaan, pakata tavarani, ottaa joukkoni ja lähteä sotaan Thyatiksen puolesta.
Sodan alkuvaiheessa annoin ensimmäiseksi komennon linnoittaa Thyatiksen pääalueita ja Aamunkoiton saarta. Kielsin kaikki suuret offensiivit ja halusin keskittää voimat puolustukseen, sillä minusta Alphatia tuntui melko ylivoimaiselta vastustajalta. Minun päätöstä tietysti arvosteltiin, koska monet muut thyatislaiset kenraalit, lähinnä Punakiven kreivi Anaxibius Torion, Claudius Tertius, Sarimarcus Kantrius ja Leilah ben Nadir olisivat halunneet heti osoittaa taistelukuntonsa taistelukentällä kunnioittaakseen Vanyaa. Minua eniten tukivat Kerendasin herttua Maldinius ja Thyarius Palikratidius.
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|